Käsien pesu voi pelastaa ystävän hengen

Tutkimuksen mukaan noin 76% suomalaisista kertoo pesevänsä kätensä vessakäynnin jälkeen, Italiassa noin 57% ja Espanjassa 61%, mutta Turkissa sen sijaan jopa 94%.

Kartta käsien pesusta huolehtimisen yleisyydestä korreloi pandemian kriisialueiden kanssa yhteen. Tosin, Venäjä on poikkeus selvästi, mutta voisiko siellä olla jotain muita käytöstapoja, jotka vähentävät kontakteja – en tiedä.

Asiaa täytyisi tutkia tarkemmin, jotta näistä voisi vetää suoria yhtäläisyysviivoja, mutta esimerkiksi Alanna Shaikh piti luennon TEDx tapahtumassa tästä, ettei meillä oikein ole muuta keinoa torjua yllättäviä pandemioita, kuin hygienia (Why COVID-19 is hitting us now — and how to prepare for the next outbreak)

Näitä pandemioita tulee varmasti jatkossakin, joten nyt olisi oikea aika miettiä käytöstapoja uudelleen. Tuskin haluamme aivan niin tiukkaa kuria kuin Japanissa esimerkiksi, mutta ehkä voisimme palauttaa omat käytöstapamme kunniaan. 

Ehkäpä myös esimerkiksi islaminuskoiset voisivat opettaa meille peseytymistapoja, koska hehän rukoilevat montaa kertaa päivässä, ja näitä rukoushetkiä edeltää aina peseytyminen.

Voisikohan siis nämä kulttuurien hygienia- ja käytöstavat olla selittäviä tekijöitä korona-pandemian levinneisyydessä?

Kirjoitin aiheesta myös Satakunnan Kansaan pienen mielipidekirjoituksen:

Käytöstavat on nostettava kunniaan

Saimme traagisen muistutuksen hyvien käytöstapojen merkityksestä; Käsien pesu niistämisen jälkeen saattaa pelastaa ystävän hengen.

Hyvien käytöstapojen yhteiskunnat saattavat selvitä paljon nopeammin koronaviruksen aiheuttamalta katastrofilta.

Japanissa, jossa epidemia näyttäisi uutisten perusteella talttuvan, ei tulisi kuuloonkaan, että joku niistäisi nenänsä äänekkäästi ravintolan ruokapöydässä. Porissa todistin tällaista käytöstä, ja vieläpä sen jälkeen, kun koronakriisi oli vienyt suosikkiravintolaltani asiakkaat lähes tyystin.

Minua hävettää tämän ihmisen puolesta, koska moukkamaiset käytöstavat paitsi halventavat koko ravintolan ilmapiiriä, se karkottaa tällaisina aikoina asiakkaat, joiden terveys ei kestä rajuja taudinaiheuttajia iän tai muun syyn vuoksi.

Kun olin muuttamassa Poriin monien vuosien Helsingissä asumisen jälkeen, katselin netin keskustelupalstoilta, mitä Porista kirjoitetaan. Yksi porilaisista kerrottu vitsi jäi mieleeni: ’Mistä tuntee porilaisen ruokapöydässä? – No siitä, kun sen oma koirakaan ei kestä katsoa sen ruokailutapoja.’

Hyvät käytöstavat ei ole hienostelua, vaan se mahdollistaa ihmisten asumisen tiiviissä kaupunkiympäristössä.

Jos haluamme olla osana sivistynyttä maailmaa, käytöstavat on nostettava vihdoinkin kunniaan myös Porissa.

(Julkaistu Satakunnan Kansassa 31.3.2020)

100 ja yksi sukupuolisuutta

100 ja yksi sukupuolisuutta (www.sukupuolisuus.fi) teos on 2017 julkaistu yhteisötaiteellinen teos, jolla haluan tuoda julkiseen keskusteluun sukupuolen moninaisuuden kokemuksia. Pyrkimykseni oli rikkoa illuusio siitä, että ihmiset määrittäisivät itseään sataprosenttisena miehenä tai naisena yleisesti.

Sukupuolta lokeroidaan kielessä ja lainsäädännössä mieheksi tai naiseksi yleensä sillä oletuksella, että ns. normaali-sukupuoli olisi biologisesti 100% mies tai nainen. Biologinen fakta kuitenkin on, että jokaisella on enemmän tai vähemmän sukupuolisia ominaisuuksia molemmin puolin; olemme jokainen sukupuolen fysiologisilta ominaisuuksilta samanlaisia ensimmäiset raskausviikot, ja jokaisen keholla on potentiaalia erilaistua joko feminiiniset tai maskuliiniseen suuntaan kromosomeista riippumatta.